Perinteinen budjetointi sisältää edellisen vuoden menot uuteen talousarvioesitykseen, ja vain lisäykset ovat keskustelun aihe. Toisaalta nollapohjainen budjetointi perustuu oletukseen, että jokainen menojen rupia olisi perusteltava.
Teille esitetyssä artikkelissa on lyhyt kuvaus perinteisen ja nollapohjaisen budjetoinnin eroista.
Sisältö: Perinteinen budjetointi Vs nollapohjainen budjetointi
- Vertailukaavio
- Määritelmä
- Keskeiset erot
- johtopäätös
Vertailukaavio
| Vertailun perusteet | Perinteinen budjetointi | Nollapohjainen budjetointi |
|---|---|---|
| merkitys | Perinteinen budjetointi viittaa budjetin valmistustekniikkaan, joka vie välittömästi edellisen vuoden budjetin pohjaksi. | Nollapohjainen budjetointi tarkoittaa budjetointimenetelmää, jossa aina, kun budjetti asetetaan, toimintaa arvioidaan uudelleen. |
| Keskittyy | Aikaisempi menojen taso | Uusi taloudellinen arviointi |
| Suuntautuminen | Kirjanpitoon | Päätös tai projektipohjainen |
| oikeutus | Nykyisen hankkeen perusteluja ei tarvita. | Nykyisten ja ehdotettujen hankkeiden perustelut ovat tarpeen, ottaen huomioon hyödyt ja kustannukset. |
| Perustelu Viranomainen | Ylimmän johdon perustelut annetaan tietylle päätösyksikölle | Johtaja antaa perustelut tietylle päätösyksikölle. |
| prioriteetti | Pääasiassa menojen aiempaan tasoon, sitten inflaation ja uusien ohjelmien kysyntään. | Päätöksenteko on jaettu kattaviin päätöksentekopaketteihin ja luokiteltu niiden merkityksen mukaan. |
| Selkeys ja reagoivuus | Alempi | Verrattain korkeampi |
| Lähestyä | Tavallinen lähestymistapa | Suora eteenpäin lähestyminen |
Perinteisen budjetoinnin määritelmä
Perinteinen budjetointi on budjetointimenetelmä, joka riippuu perinteisestä kustannuslaskennasta siinä mielessä, että se perustuu tuotteiden yleiskustannusten jakamiseen, jakamiseen ja absorptioon.
Budjetoinnissa käytetään asteittaista lähestymistapaa, jossa kuluvan vuoden talousarvio laaditaan edellisen vuoden talousarvion avulla eli tekemällä oikaisuja edellisvuoden talousarviossa, jotta tulevan vuoden suuntaus muuttuu. Uuden vuoden kulut oikaistaan inflaation, kuluttajien kysynnän, markkinatilanteen jne. Mukaan.
Nollapohjaisen budjetoinnin määritelmä
Nollapohjainen budjetointi, kuten nimestä voi päätellä, on budjetointitekniikka, joka edellyttää kunkin talousarvion laatimista ja selitystä nollasta. Se on menetelmä, jossa kaikki toimet arvioidaan uudelleen aina, kun budjetti luodaan. Se on luotu tekemättä mitään viittausta aiempiin budjetteihin ja todellisiin tapahtumiin.
Yksinkertaisesti sanottuna budjetointitekniikka, jossa kustannusosuus tarvitsee erityistä perustelua, olisi se, että jos talousarvioon liittyvät toimet toteutettaisiin ensimmäistä kertaa. Näin ollen todistustaakka on johtajalla selittää syytä käyttää rahaa tiettyyn toimintaan ja selittää myös, mikä olisi seurauksia, jos ehdotettua toimintaa ei toteuteta eikä rahaa käytetä. Jos hyväksyntää ei ole, budjettilisä on nolla.
Nollapohjainen budjetointi edellyttää toimien arviointia päätöksentekopaketeissa, jotka mitataan systemaattisella analyysillä ja sijoittuvat niiden merkityksen mukaan.
Perinteiset budjetoinnin ja nollapohjaisen budjetoinnin keskeiset erot
Perinteiset erot perinteisen ja nollapohjaisen budjetoinnin välillä esitetään seuraavassa:
- Perinteinen budjetointi viittaa suunnitteluprosessiin ja budjetointiin, jossa edellisen vuoden budjetti on budjetin valmistelupohja. Toisaalta nollapohjainen budjetointi on budjetointitekniikka, jossa jokainen budjetti luodaan, että toiminnot arvioidaan uudelleen ja aloitetaan siten tyhjästä.
- Perinteinen budjetointi korostaa entistä menotasoa. Päinvastoin, nollaan perustuva budjetointi keskittyy uuden taloudellisen ehdotuksen tekemiseen aina, kun budjetti on asetettu.
- Perinteinen budjetointi on kirjanpidollista, sillä se toimii kustannuslaskennan perusperiaatteiden mukaisesti. Tätä vastaan nollapohjainen budjetointiprosessi on päätöksentekomenettely.
- Perinteistä talousarviota laadittaessa olemassa olevan hankkeen perustelut eivät ole lainkaan tarpeen. Sitä vastoin nollapohjaisessa budjetoinnissa tarvitaan olemassa olevan ja ehdotetun hankkeen perustelut ottaen huomioon kustannukset ja hyödyt.
- Perinteisessä budjetoinnissa ylin johto tekee päätöksen siitä, miksi tietty määrä käytetään päätöksentekoyksikköön. Toisin kuin nollaan perustuva budjetointi, päätös tietyn summan käyttämisestä päätöksentekoyksikköön on johtajilla.
- Perinteisessä budjetoinnissa ensisijaisesti viitataan aiempaan menotasoon, jota seuraa inflaation ja uusien ohjelmien kysyntä. Toisin kuin nollapohjaisessa budjetoinnissa päätöksentekoyksikkö on jaettu päätöksentekopaketteihin, jotka ovat luonteeltaan kattavia, ja sitten ne asetetaan etusijalle niiden merkityksen perusteella, jotta ylin johto voisi keskittyä vain päätöksentekopaketteihin, jotka ovat ensisijaisia toiset.
- Selkeyden ja reagoinnin osalta nollapohjainen budjetointi on parempi kuin perinteinen budjetointi.
- Perinteinen budjetointi noudattaa tavanomaista lähestymistapaa, kun taas nollapohjainen budjetointi noudattaa suoraa lähestymistapaa.
johtopäätös
Yksi perinteisen budjetoinnin suurimmista haitoista on, että johtajat pyrkivät tarkoituksellisesti laajentamaan budjettiehdotusta niin, että poistamisesta huolimatta he voivat helposti saavuttaa, mitä he haluavat. Toisaalta nollapohjainen budjetointi sisältää kattavan analyysin talousarvioesityksestä, ja jos johtajat tekevät tarpeettomia muutoksia haluamansa tavoitteen saavuttamiseksi, ne ovat todennäköisesti alttiita.
